
Ilmari Salminen oli kultamies Suomen viimeisimmässä yleisurheilun kolmoisvoitossa.
Kouvolalainen vääpeli Ilmari Salminen aloitti juoksemisen asevelvollisuusaikanaan mutta vakavampi harrastaminen käynnistyi vasta 24- vuotiaana. Salminen pyrki olympiakisoihin jo vuonna 1928, mutta kahden karsintakisan voitoistaan huolimatta häntä ei valittu Amsterdamin
kisajoukkueeseen. Salminen jätti juoksun vähäksi aikaa mutta palasi radoille uudestaan vuonna 1930. Seuraava vuosikymmen olikin Salmisen todellisen menestyksen aikaa.
Torinon EM-kilpailuissa vuonna 1934 Salminen näytti kovan kuntonsa voittamalla kultaa 10 000 metrillä sekä pronssia puolta lyhyemmällä matkalla. Berliinin olympiakisojen 1936 avajaispäivänä suomalaisjuoksijat ottivat kaikki kolme palkintosijaa 10 000 metrin kilpailussa. Salminen kiri voittoon ohitettuaan Arvo Askolan ohi juuri ennen maaliviivaa. Pronssille juossut Volmari Iso-Hollo jäi varmistelemaan Suomen kolmoisvoittoa. Suomalaisten perässä pitkään kestänyt Japanin Kōhei Murakoso putosi kolmikon vauhdista viimeisen kierroksen irtiotossa. Salminen tavoitteli olympiamitalia myös 5000 metrillä mutta jäi kuudenneksi kaaduttuaan toiseksi viimeisellä kierroksella.
Salmisen kilpaura jatkui menestyksekkäänä Berliinin kisojen jälkeenkin. Vuonna 1937 hän rikkoi 10 000 metrin maailmanennätyksen ajalla 30.05,6, ja Pariisissa 1938 hän uusi matkan EM kultamitalinsa. Kansainvälisen uransa Salminen lopetti tämän jälkeen, mutta hän jatkoi kilpailemista lähes 50-vuotiaaksi saakka.
Ilmari olympialaisissa
-
Berliini 1936
Kesäolympialaiset
Olympiakultaa 10 000 metrillä.