Eino Leino on ainoa suomalaispainija, joka on voittanut olympiamitalin neljissä perättäisissä olympiakisoissa.
Nuoruutensa Leino vietti Kuopiossa ja haaveili juoksijan urasta. Painin pariin hänet patisti eräs työnjohtaja, jonka Leino selätti harjoittelumielessä. Leino muutti vuonna 1914 Yhdysvaltoihin, jossa asui pääsääntöisesti aina vuoteen 1932 asti. Leinosta tuli osin olosuhteiden pakosta vapaapainija, sillä Amerikassa ei harrastettu kreikkalais- roomalaista painia. Hän voitti Yhdysvaltain mestaruuden vuosina 1920 ja 1923 sekä monia itärannikon mestaruuksia vuosina 1915–1928.
Leino oli ovela ja teknisesti taitava painija, joka otteli monissa eri sarjoissa. Suomessa kiinnostuttiin Leinon kyvyistä vapaapainin saralla ja häntä pyydettiinkin edustamaan Suomea Antwerpenin olympialaisiin. 29-vuotias Leino esiintyi Antwerpenissa vakuuttavasti. Keskisarjan 75 kg finaalissa Leino kohtasi maamiehensä Väinö Penttalan. Kultaan vaadittiin kaksi voittoa: Leino vei ensimmäisen ottelun, Penttala toisen. Ratkaisuerän voitti Eino Leino, kun Penttala hylättiin varoitustilin täytyttyä.
Tämä oli vasta Eino Leinon olympiauran alku. Hän palasi Yhdysvaltohin, mutta edusti Suomea vielä kolmissa olympiakisoissa ottaen mitalin niistä kaikissa: hopeaa Pariisissa 1924, pronssia Amsterdamissa 1928 ja pronssia 41-vuotiaana Los Angelesissa 1932. Viimeisen mitalinsa jälkeen hän muutti pysyvästi takaisin Suomeen. Leino auttoi myös muita painijoita toimimalla valmentajana jo uransa loppupuolella.
Eino olympialaisissa
-
Los Angeles 1932
Kesäolympialaiset
Olympiapronssia.
-
Amsterdam 1928
Kesäolympialaiset
Olympiapronssia
-
Pariisi 1924
Kesäolympialaiset
Olympiahopeaa
-
Antwerpen 1920
Kesäolympialaiset
Olympiakultaa vapaapainissa 75 kg -sarjassa