Suomalaisen olympiahistorian kohokohdat

Suomi ei ollut mukana, kun Kansainvälinen Olympiakomitea (KOK) perustettiin vuonna 1894, eikä suomalaisia nähty myöskään ensimmäisissä olympialaisissa 1896, 1900 ja 1904. Ensimmäisen kerran suomalaismenestystä saatiin Ateenan olympiakilpailuissa 1906, joissa Verner Weckman voitti kultaa painissa ja Verner Järvinen kiekonheitossa.

Vuonna 1907 KOK kutsui paroni Reinhold Felix von Willebrandin järjestön ensimmäiseksi suomalaiseksi jäseneksi, ja Suomi perusti Olympiakomitean 2.12.1907. Ensimmäinen virallinen olympiakulta saatiin Lontoossa 1908, kun Verner Weckman voitti jälleen painissa.

Suomi olympiaurheilun suurmaiden joukkoon

Suomi nousi olympiaurheilun suurmaiden joukkoon 1912 Tukholman kisoissa, joista Hannes Kolehmainen toi yhdeksän kultamitalia. Suomi kilpaili Venäjän lipun alla, mutta oman maan nimikyltillä.

Itsenäistymisen jälkeen suomalaisurheilijat saavuttivat vuonna 1920 Antwerpenissä 15 kultamitalia, ja Pariisissa 1924 ennätykselliset 37 mitalia, joista yhdeksän Paavo Nurmen juoksemana. Mitalisaldo pysyi korkeana 1930-luvulla, ja Berliinissä 1936 Suomi voitti kultaa myös nyrkkeilyssä ja voimistelussa.

Vuonna 1924 aloitetuissa talviolympiakisoissa mitaleita toivat aluksi Clas Thunbergin johtamat pikaluistelijat, 1930-luvulta lähtien myös hiihtäjät.

Helsingistä olympiaisäntä

Mitalimenestys nostatti Suomessa haaveita päästä myös isännöimään Olympiakisoja. Helsinki hävisi KOK:n äänestyksessä vuoden 1940 kisat Tokiolle, mutta sai ne vuonna 1938 Japanin luovutettua isännyyden Kiinan-sotansa vuoksi. Helsingin Stadion oli vihitty käyttöön samana vuonna, ja kisavalmistelut pääsivät hyvään vauhtiin. Talvisota ja toisen maailmansodan leviäminen Pohjoismaihin tekivät kuitenkin lopun Helsingin olympiahaaveista.

Olympiaisännyystoiveet kaivettiin esiin heti sodan päätyttyä, ja KOK myönsi Helsingille vuoden 1952 olympiakisat. XV olympiadin kisat Helsingissä 19.7.–3.8.1952 olivat suurimmat siihen asti järjestetyt Olympiakisat. Kilpailuihin osallistui 4925 urheilijaa 69 maasta, joiden joukossa olivat ensi kerran Neuvostoliitto ja Kiinan kansantasavalta. Suomalaiset saivat laajalti kiitosta kisojen järjestelyistä.

Sotien jälkeen etenkin talviurheilumenestystä

Sotien jälkeen Suomi menestyi etenkin talviurheilussa, mutta kesäolympialaisten mitalimäärä ei yltänyt entiselle tasolleen. Hiihtäjät Veikko Hakulinen ja Eero Mäntyranta olivat 1950- ja 1960-luvuilla menestyneimpiä suomalaisurheilijoita. Lasse Virénin neljä kultaa kestävyysjuoksussa 1970-luvulla nostivat yleisurheilun profiilia.

Vuosien 1980 ja 1984 boikottien jälkeen Suomen mitalimäärä kesäolympialaisissa oli pitkään 3-5 mitalin tasolla, poikkeuksena Ateenan kisat 2004, joista saaliiksi saatiin vain kaksi mitalia.

Talviolympiakisoissa Suomen menestys on ollut paitsi vahvaa myös monipuolista. Esimerkiksi Torinon kisoissa 2006 suomalaisurheilijat voittivat mitaleita kahdeksassa eri urheilumuodossa, useammassa kuin mikään muu Euroopan maa.