Helsinkiläinen ratakelaaja Toni Piispanen voitti Pariisin paralympialaisissa perjantai-iltana T51-luokan 100 metrillä pronssia ajalla 21,14. Piispasesta tuli näin kisojen menestynein suomalaisurheilija, sillä hän otti jo tiistaina päämatkallaan 200 metrillä hopeaa.
Pariisiin tultaessa Toni Piispasen kilpailukausi oli vielä avaamatta. Tiistain 200 m hopeamitalista voitiin kuitenkin jo todeta Piispasen kuntoutumisen ja valmistautumisen onnistuneen ja odotukset kenties hieman nousivat myös 100 m suhteen. Piispasen kelaus lähti viettämään lähdössä hieman vasemmalle, mutta hän sai suunnan korjattua ja lähti kelaamaan tiukasti viereisellä radalla kovaa vauhtia mennyttä belgialaista Peter Genyniä kiinni vaan tuli lopulta kolmantena maaliin ajalla 21,14. Voiton vei tänäänkin kanadalainen Cody Fournie ajalla 19,63, ja hopeaa voitti 200 metrillä Piispasen taakse jäänyt belgialainen Peter Genyn.
Piispanen oli kilpailun jälkeen tyytyväinen omaan kisaansa samoin kuin koko paralympialaisiin. Alun hankaluuksien syynä oli Piispasen käsine.
– Äskeinen kisa alkoi vähän itseäni pelottaa, kun tarrasi vähän hanska niin tuoli lähti vähän heilumaan alkukiihdytyksessä, mutta sain sen korjattua aika nopeasti ja sain sitten loppuun asti vauhdit päälle ja sain sen tulemaan hyvin loppuun asti.
– Ei se lopputulokseen vaikuttanut muuten mitenkään. Tiesin että mulla on 2-rata ja ykkösellä ei ole ketään niin se ei haittaa, vaikka menisi ykkösradalle.
– Olen tosi onnellinen, että ura sai tämmösen päätöksen, eihän tää paremmin olis voinut päättyäkään. Että voi sanoa, että on lopettanut huipulla, se on itselle tärkeä asia.
Keväällä vakavasti loukkaantuneen Piispasen paralympialaiset olivat vaakalaudalla, mutta hän kuntoutui juuri suunnitelmien mukaisesti Pariisiin, vaikka pieniä epäilyksiä matkan varrella tulikin.
– Vielä lähtiessä koti-Suomessa tuntuma ja ajat oli huomattavasti heikommat. Toki siinä oli tosi kova kuormitus alla siinä heinäkuu-elokuun alku, ja se varmasti painoi koti-Suomen harjoituksissa. Mutta sit tosiaan valmentaja sanoi, että ”kunhan palautuminen käynnistyy, niin tulee lisää paukkuja, että älä ole huolissasi, kyl tää menee hyvin kun uskot siihen.” Ja näin se sit meni.
Perjantai-illan kilpailu oli Piispasen viimeinen. Miltä uran päättyminen tuntui kilpailun jälkeen?
– Tällä hetkellä on itsellä niin kova lataus päällä äsköisestä kisasta, mutta varmasti tuossa tunnin päästä kun hyppää siviilituoliin, voi olla että on itku lähellä.
Piispasen valmentaja kuuden vuoden ajan on ollut Jari Nordblom. Hän painotti tiimityön merkitystä valmennustyössä ja Piispasen onnistumisen pohjana.
– Tottakai iso kiitos tiimille, ei tää yksintyötä ole. Tiiminä me ollaan tätä tehty Hankiolan Petrillä iso rooli biomekaanikkona sekä sitten apukoutseina Merja Isokoski, joka ihan viime metrejä lukuunottamatta oli pitkän pätkän sitä ennen, ja sitten Karoliina tässä lopussa Karoliina Vesander.
Teksti: Suomen paralympiakomitea