Lasten urheilun uusi suunta -prosessin toinen yhteinen tapaaminen järjestettiin keskiviikkona 27.11. Helsingissä. Prosessin koordinaattoreina toimivat Olympiakomitean Juha Sten ja Sandra Sirén ovat iloisia, että teeman työstäminen on jo tähän mennessä herättänyt runsaasti keskustelua.
– Prosessit ovat käynnistyneet erinomaisesti. Lajeissa on muun muassa pohdittu, miltä lajit näyttävät lasten silmin ja keskustelua on laajennettu lajien välisiin vertaisryhmätapaamisiin. On hienoa nähdä, miten prosessit etenevät ja kuinka monipuolisia keskusteluja aiheesta käydään – iso kiitos lajiliitoille aktiivisuudesta, Sirén kiitteli.
Haluammeko luoda juniorilahjakkuuksia vai tukea tekemistä pitkällä aikavälillä?
Jyväskylän liikuntatieteellisen tiedekunnan tutkija Nanne-Mari Luukkainen kuvasi tilaisuudessa monilajisuuden hyötyjä lasten liikunnan ja urheilun näkökulmasta.
– Varhaiskasvatuksen iässä (5–6-vuotiaat) reippaan liikkumisen määrät ovat korkeimmillaan, jonka jälkeen ne kääntyvät laskuun. Liikunnan ja urheilun kentällä olisi tärkeää pohtia, miten saisimme pidettyä liikuntamääriä yllä myös lasten kasvaessa.
Organisoitu urheiluharrastaminen on suuressa roolissa lasten liikkumisen näkökulmasta ja sen merkitys lasten liikuttajana kasvaa iän myötä. Luukkainen korostaakin erityisesti monilajisuuden hyötyjä.
– Lasten ulkona viettämä aika sekä harrastusten moninaisuus näyttävät tukevan lasten fyysistä aktiivisuutta sekä motoristen taitojen kehittymistä. Tarkemmin katsottuna monilajisuuden on havaittu esimerkiksi vähentävän vammariskiä ja ylikuntoa, se on yhteydessä fyysisesti aktiivisempaan aikuisuuteen ja mahdollistaa taitojen monimuotoisemman kehittymisen.
– Aikuisilla huippu-urheilijoilla on enemmän monilajitaustaa ja valittu päälaji on aloitettu myöhempään. On äärimmäisen tärkeää, että pohdimme haluammeko luoda juniorilahjakkuuksia, jotka eivät välttämättä kanna aikuisuuteen asti vai tukea tekemistä pitkällä aikavälillä, hän lisäsi.
Luukkainen kehottikin pohtimaan, millä tavoin monilajinen tekeminen voidaan mahdollistaa.
– Lajien on hyvä miettiä, millä tavoin monilajisuutta tuetaan omasta lajista käsin. Monilajisuuden hyödyt on tunnistettu merkittävämmiksi kuin vain monipuolisuuden ja sen on havaittu tukevan myöhäisempää liikunnallisuutta. Miksi tähän ei siis panostettaisi?
Tanskassa lasten urheilua on edistetty monilajisuutta edistäen ja kilpailurakenteita muuttaen
Lasten urheilun uusi suunta -prosessin toisessa tapaamisessa perspektiiviä ammennettiin myös Tanskasta. Millaista lasten urheilu on siis Tanskassa? Teemaa avasi Tanskan kansallisen Olympiakomitean ja urheiluliiton näkökulmasta urheilupsykologian ja valmennuskäyttäytymiseen pureutunut tutkija Emil Peter Sohus.
Tanskassa toimii kaiken kaikkiaan 8 488 urheiluseuraa ja seuratoiminnan piirissä on lähes 2,1 miljoonaa ihmistä. Maan lajiskaala on laaja: lapset ja nuoret liikkuvat aktiivisesti niin järjestetyn urheilutoiminnan parissa kuin omatoimisesti.
– Suosituimpia organisoituja lajeja ovat uinti ja jalkapallo. Omatoimisesti eniten liikutaan kävellen ja vaeltaen sekä trampoliinilla hyppien. Tanskassa lähes jokaisen kodin takapihalla on trampoliini ja siellä vietetään varsin paljon aikaa, Sohus kuvasi.
Lasten urheilun osalta keskeinen toimenpide lasten urheilun edistämiseksi on Tanskan Olympiakomitean ja urheiluliiton linjaus lasten ja nuorten visiosta. Linjauksen mukaan kaikilla lapsilla on esimerkiksi oltava pääsy urheiluyhteisöihin sekä urheilun parissa toimivien aikuisten osaaminen on taattava ja varmistettava. Lisäksi urheiluyhteisön on varmistettava, että toimintaan osallistuvat lapset ja nuoret tulevat nähdyiksi ja kuulluiksi päätöksenteossa.
Myös lajien saralla on tehty muutoksia esimerkiksi monilajisuuden edistämisen ja kilpailurakenteiden saralla.
– Esimerkiksi taekwondossa ja käsipallossa on tehty muutoksia kilpailurakenteisiin. Vaikkapa taekwondossa järjestetään ”ninja-kilpailuja”, jotka perustuvat muihin kuin kamppailutaitoihin. Lapset keräävät merkintöjä diplomiinsa erilaisten tehtävien avulla. Kilpailut eivät näin ollen perustu siihen, että tappion jälkeen lapsi lähtee kotiin, vaan kilpailutapahtuman keskiöön on asetettu myös muita asioita.
– Samalla olemme halunneet panostaa monilajisuuden mahdollistamiseen. Monipuolinen urheilupohja tukee uusien taitojen oppimista, vahvistaa itsearvoa ja -tuntemusta sekä mahdollistaa ympäristömuutokset ja vaihtelun, Sohus summasi.
