Suomalaiset liikunta- ja urheilujärjestöt ovat yhdessä päättäneet toteuttaa selvitykset verkoston rakenteesta, yhteisistä palveluista ja mahdollisista muutostarpeista. Selvitykset ovat edenneet kevään aikana ja niistä on viestitty avoimesti. Liikunta- ja urheiluverkostolle on pidetty infotilaisuuksia ja tarjottu mahdollisuuksia käydä rinnakkaisia keskusteluja eri organisaatioiden edustajien kesken. Työssä on myös huomioitu aiemmat liikunta- ja urheiluyhteisöstä tehdyt selvitykset sekä otettu opiksi tehdyistä uudistuksista.
Selvitystyö on ensimmäistä kertaa lähetekeskustelussa Olympiakomitean kevätkokouksessa 28.5. Kevätkokoukselle viedään keskusteltavaksi muun muassa liikunnan ja urheilun yhteisen tavoitetilan ja strategian kirkastaminen, toimialan tehtävien ja roolien määrittäminen, palvelukeskuksen perustaminen, pienten organisaatioiden hallinnollinen keskittäminen sekä governance-mallin uudistaminen, jossa jäsenjärjestöjen vaikutusmahdollisuudet kasvavat. Tavoitteena on turvata liikunnan ja urheilun ydin sekä verkoston tehtävien, roolien ja vastuiden että kustannustehokkaiden yhteisten palveluiden järjestämisen osalta.
Miten muualla – nostoja vertailumaista Norja, Tanska, Ruotsi ja Hollanti
Selvitystyö pitää sisällään kansainvälisiä benchmarkeja. Kaikki benchmarkit on toteutettu samalla tavalla, ja maihin on etukäteen mennyt kysymyspatteristo asioista, joihin toivoimme vastauksia. On mielenkiintoista huomata, missä asioissa maat eroavat huomattavasti toisistaan ja toisaalta, missä asioissa tekeminen on hyvin samankaltaista. On tullut vastaan myös asioita, joissa Suomi toimii täysin toisin, kuin nyt vertailussa olevat maat Norja, Tanska, Ruotsi ja Hollanti.
Liikunnan ja urheilun yhteinen tavoitetila ja strategia
Suomessa liikunnan ja urheilun yhteinen strategia loistaa poissaolollaan. Kysyimme asiaa laajasti verkostolta ja noin puolet organisaatioista kokee Olympiakomitean strategian liikunnan ja urheilun kattostrategiana, ja puolet eivät avaa sitä lainkaan työstäessään omaa strategiaansa. Olemme selvitystyön aikana pyrkineet kuvaamaan liikunnan ja urheilun verkostoja, mutta tuloksena oli sekasotku; verkostoja on todella paljon ja niiden tavoitteet, tehtävät sekä roolit eivät ole selkeät. Puuttuu yhteinen tavoitetila sekä organisaatioiden selkeät roolit. Kaikissa vertailumaissa on vahva yhteiseksi koettu liikunnan ja urheilun strategia, johon organisaatiot kiinnittyvät; organisaatioiden roolit ja tehtävät on määritelty tämän strategian ja tavoitetilan perusteella. Strategian aikajänne on pitkä, kuten Hollannissa vuoteen 2032 ulottuva koko toimialan strategia ”The world’s sportiest nation – Dutch Sport’s Strategic Plan 2032”.
Kokonaisrakenne
Kokonaisrakenteesta voi heti todeta, ettei yhtä ns. oikeaa mallia varmasti ole. Vertailtavissa maissa voi sanoa kaikissa olevan erilainen rakenne. Kokonaisuutena eniten integroitunut on Norja, jossa kattojärjestö käsittää laajasti ennen erillään olleita organisaatioita, myös Hollannissa integraatio on viety hyvin pitkälle. Isossa kuvassa näissä maissa kattojärjestön muodostavat Olympiakomitea ja Paralympiakomitea. Samalla organisaatio toimii maiden järjestäytyneen liikunnan ja urheilun katto-organisaationa. Tanskassa huippu-urheilu on erillään, mutta joukkueen lähetys Olympialaisiin tapahtuu paikallisen kattojärjestön toimesta, joka yhdistää Olympiakomitean sekä paikallisen liikunnan ja urheilun kattojärjestön. Ruotsissa Olympiakomitea toimii erillisenä liikunnan ja urheilun kattojärjestöstä, mutta on nyt viime aikoina lähtenyt tekemään paikallisen liikunnan ja urheilun kattojärjestön kanssa vahvaa yhteistyötä ja heillä on myös yhteinen huippu-urheilun strategia.
Suomessa erilaisia kattotason palveluorganisaatioita on paljon. Suomen Olympiakomitea on sääntöjensä mukaisesti liikunta- ja urheilujärjestöjen yhteistyö-, palvelu- ja keskusjärjestö. Sen lisäksi meillä on omat palveluorganisaatiot mm. Paralympiakomitea, Työväen Urheiluliitto, Finlands Svenska Idrott ja Kuurojen urheiluliitto. Olympiakomitea, Paralympiakomitea ja Kuurojen Urheiluliitto ovat päättäneet kevään aikana lähteä selvittämään, miten yhteistyötä voitaisiin syventää ja Olympiakomitea on avoin käymään dialogia myös muiden sitä toivovien organisaatioiden kanssa. Iso ero vertailumaiden ja Suomen välillä on myös se, että meillä on organisatorisesti täysin itsenäinen aluejärjestöorganisaatio, joka ei kiinnity isompaan kokonaisuuteen. Vertailtavissa maissa ei joko ole alueorganisaatioita tai ne ovat vahvasti sidottuja kattojärjestöön. Ollessaan osa kokonaisuutta alueilla on myös vahva rooli vaikuttaa liikunnan ja urheilun yhteiseen suuntaan.
Yhteiset palvelut, palvelukeskus & pienten liittojen yhteistyö
Siitä huolimatta, että vertailumaissa resurssit ovat huomattavasti Suomea suuremmat, on sekä palveluiden että muun tekemisen keskittäminen aivan eri tasolla kuin Suomessa. Suomi on ainoa maa, jossa urheilujärjestöillä ei ole yhteistä palvelukeskusta. Esimerkiksi Hollannissa 60 jäsenjärjestöä käyttää palvelukeskuksen palveluita. Palvelukeskuksen palveluissa on hieman eroja, mutta lähes kaikki tarjoavat taloushallinnon, henkilöstöhallinnon, digitaalisuuden ja datan, vastuullisuuden, kansainvälisyyden ja juridiikan palveluita. Koska kattojärjestö ohjaa rahoituksellaan jäsenjärjestöjen toimintaa, on tiettyjen jäsenjärjestöjen osalta palvelukeskuksen palveluiden käyttö ns. pakotettua; ei haluta, että resurssit valuvat jokaisen organisaation osalta yleishallinnon pyörittämiseen.
Tanskassa noin 20 pienintä liittoa muodostaa yhden hallinnollisen kokonaisuuden, joka käyttää kaikessa hallinnollisessa toiminnassaan palvelukeskusta – omaa toimintaa on ainoastaan oman lajin ydintekeminen, kuten kilpailujärjestelmä. Myös Hollannissa pidetään huoli siitä, etteivät liikunnan ja urheilun resurssit valu määrättömästi tukifunktioihin ja yksittäisten organisaatioiden ylläpitämiseen. Hollannissa on selkeät kriteerit, joilla järjestö pysyy yleisavustusta saavana. Jos nämä kriteerit eivät täyty, tippuu kokonaisuudesta pois tai voi jatkossa liittyä pienten liittojen multisport-organisaation, jolle rahoitus on turvattu. Kenties pisimmälle yhteiset palvelut on viety Tanskassa, jossa 30 hengen palvelutiimi auttaa jäsenjärjestöjä hyvin laaja-alaisesti. Jokaisella jäsenjärjestöllä on nimetty strategiakonsultti, joka auttaa järjestöjä myös niiden strategiatyössä. Myös Ruotsissa palvelukeskus tuottaa laajasti palveluita.
Se, miten palvelukeskus on konkreettisesti perustettu, vaihtelee maiden välillä. Palvelukeskus saattaa olla osa kattojärjestöä tai esimerkiksi oma yleishyödyllinen organisaationsa, jonka urheiluyhteisö yhdessä omistaa. Isossa kuvassa palvelukeskuksen tavoitteena on tarjota kustannustehokkaasti standardoitua palvelua ja antaa jäsenjärjestöille työrauha keskittyä liikunnan ja urheilun ydintehtäviin. Kattojärjestön tehtävä on edunvalvonnan lisäksi auttaa jäsenjärjestöjään, jotta ne voivat antaa parhaan mahdollisen tukensa omille jäsenilleen, seuroille.
Rahoitus
Kenties suurin ero kaikkien vertailtavien maiden ja Suomen välillä on se, miten valtion yleisavustukset jaetaan. Kaikissa muissa maissa valtion virkahenkilöt jakavat rahan kattojärjestölle, joka jakaa avustukset edelleen omille jäsenjärjestöilleen. Tämän nähdään tuovan vahvaa autonomiaa kansalaisjärjestötoiminnalle. Näin toimintaa voidaan myös ohjata liikunnan ja urheilun tavoitteista lähtien ja myös tarvittaviin rakennemuutoksiin on mahdollista vaikuttaa rahoituksen keinoin. Suomessa valtion virkahenkilöt jakavat yleisavustuksen 115 liikunnan ja urheilun järjestölle. Rahan jaon kriteereitä vertailumaissa on erilaisia; toisissa maissa kriteerit ovat puhtaasti mitattavia ja määrällisiä, kun taas toisissa määrälliset kriteerit yhdistyvät laadullisiin kriteereihin, kuten esim. miten liikunnan ja urheilun kattostrategian mukaiset tavoitteet jalkautuvat tietyn jäsenjärjestön strategiaan ja tekemiseen. Suomessa avustukset jaetaan vuosittain ja saatava avustus saadaan tietoon avustuksen käyttövuoden helmikuussa. Vertailumaissa avustukset ovat monivuotisia ja ne ilmoitetaan ennen avustuskauden alkua. Suomessa avustukset eivät sisällä indeksi- tai inflaatiokorotusta toisin kuin mm. Tanskassa ja Hollannissa.
Muita huomioita
Monessa maassa on lähdetty irrottamaan organisaatioiden virallisia nimiä pois julkisesta brändistä. Hollanti on vienyt tämän hyvin pitkälle ja TeamNL on kattobrändi hyvin laajasti hollantilaiselle urheilulle. Heidän organisaationsa virallinen nimi NOC*NSF on ainoastaan urheiluyhteisön virallisessa käytössä ja heidän oletuksensa on, että tämä brändi tulee häviämään kokonaan. Myös Ruotsissa halutaan häivyttää Ruotsin Olympiakomitean brändiä ja korostaa kaikessa julkisessa keskustelussa ”Team Sweden & We’re Sweden” -ajattelua.
Keskusjärjestön roolista, yhteisestä brändistä, laajasta governance-mallista, palvelukeskuksesta tai pienten järjestöjen hallinnollisesta kokonaisuudesta huolimatta tai jopa näiden tuella kaikissa maissa järjestöt ovat itsenäisiä yhdistyksiä eikä kustannustehokkaat ja keskitetyt palvelut poista demokratian moninaisuutta, vaan päinvastoin tukevat sitä.
Yhteenvetona
Yhtä oikeaa mallia ja toimintatapaa ei varmastikaan ole. On kuitenkin elementtejä, jotka näyttävät tuovan toimialalle toisaalta yhteisen suunnan ja toisaalta tekevän toiminnasta kustannustehokasta.
Olisiko suomalaisen liikunta- ja urheilukentän mahdollista rakentaa yhteinen tavoitetila ja roolittaa sen määrittämät tehtävät nykyistä paremmin? Liikkeelle pitää lähteä tehtävistä, joita liikunnan ja urheilun kenttä aidosti tarvitsee, ei organisaatioista ja niiden tarpeista. Hallinnon tukifunktiot ovat tärkeä ja pakollinen osa työtä, mutta eivät ydinsyy sille, miksi urheiluorganisaatiot ovat olemassa. Löydämmekö yhdessä mallin, jolla toimintaan saadaan kustannustehokkuutta ja samalla voidaan organisaatioiden osaaminen kohdistaa liikunnan ja urheilun ytimeen? Näitä asioita jäsenjärjestöt toivottavasti puoltavat Olympiakomitean kevätkokouksessa jo ensi viikolla.
Selvitysten tavoitteena on urheilun ja liikunnan ytimen vaaliminen sekä tulevaisuuden takaaminen toiminnan, talouden, rakenteiden ja palveluiden näkökulmasta. Lue selvityksistä lisää alta:
Artikkeli selvitysten käynnistymisestä
Artikkeli selvitystyön etenemisestä
Artikkeli selvitystyöryhmien työstä
Lisätietoja:
Emilia Ottela
emilia.ottela@olympiakomitea.fi
044 366 9633