Yksinkertainen keino huippu-urheilun tason nousuun
Kuva Pekingin talviolympialaisten parisprintin jälkeen. Kuva: Jesse Väänänen.Suomalaiset urheilun asiantuntijat ovat jo vuosia hypänneet lentokoneeseen ja suunnanneet kohti menestyviä urheilumaita. Miksi? Koska haluamme ymmärtää, mitä he tekevät toisin ja miten he ovat rakentaneet kestävän menestyksen pohjan. Ja tämä on välttämätöntä, sillä absoluuttisessa huippu-urheilussa ei ole kotimarkkinoita – joko kilpailet kansainvälisellä tasolla tai et ollenkaan.
Kun urheilija seisoo palkintopallilla, taustalla on joukko osaajia, jotka ovat tehneet matkan menestyksen mahdollistamiseksi. Menestys ei synny tyhjiössä, vaan siitä, että urheilijat, valmentajat ja asiantuntijat haluavat oppia jatkuvasti uutta. Ongelmana on kuitenkin se, että aiempi menestys voi olla myös suurin riski: ajatellaan, ettei uutta tietoa tarvita, koska ennenkin on onnistuttu. Se on vaarallinen ansa, johon on vuosien varrella Suomessakin sorruttu.
Todellinen kasvu syntyy siitä, että uskalletaan kyseenalaistaa, jakaa tietoa ja olla aidosti uteliaita. Tämä ei koske vain urheilua – sama kaava toimii yritysmaailmassa, tieteessä ja innovaatioissa. Oikeat oivallukset syntyvät siellä, missä eri näkökulmat kohtaavat.
Rohkeutta katsoa laatikon ulkopuolelle
Huippuvalmennuksen kehittäminen ei tarkoita vain oman lajin yksityiskohtien hiomista. Suurimmat läpimurrot syntyvät, kun uskalletaan katsoa laajemmin. Mitä voimme oppia psykologiasta, fysiikasta tai vaikka taiteesta? Voisiko jalkapallon data-analytiikka tarjota jotain uutta hiihtäjille tai uinnille? Tai päinvastoin?
Kun eri lajien valmentajat ja asiantuntijat kohtaavat, syntyy uusia oivalluksia. Se vaatii kuitenkin uskallusta jakaa omat onnistumiset ja virheet – ilman pelkoa siitä, että joku ”varastaa” idean. Tämä vaatii luottamusta, siis sitä, että uskaltaa sanoa, kysyä tai tunnustaa pelkäämättä että toinen osapuoli käyttää sinua hyväksi. Todellinen kehitys tapahtuu siellä, missä kehtaa kysyä: ”Miten sinä teet tämän paremmin kuin minä?”
Suomalainen valtti: yhteistyö yli lajirajojen
Suomalaisessa urheilussa resurssit ovat rajalliset verrattuna moniin kilpailijamaihin. Tämä tarkoittaa, ettei meillä ole varaa hukata yhtään osaamista. Yhteistyö on meille kilpailuetu, ei vaihtoehto. Kun yhdistämme voimat ja resurssit, voimme saada enemmän aikaan.
Tämä ei tarkoita vain kotimaista yhteistyötä, vaan myös kansainvälistä verkostoitumista. Meidän on jatkuvasti peilattava tekemistämme muihin: millainen on muualla vaatimustaso? Miten huippu-urheilijoita tuetaan? Joillekin suomalaisille urheilijoille tämä on jo arkipäivää, mutta systeemitasolla meillä on vielä työtä tehtävänä.
Sama malli toimii myös bisneksessä
Yritysmaailmassa parhaat johtajat eivät vain delegoi, vaan rakentavat tiimejä, joissa erilaiset asiantuntijat täydentävät toisiaan. Sama pätee urheiluun: miksi emme loisi foorumeita, joissa tieto liikkuu vapaasti? Missä ei pelkästään jaeta tietoa, vaan toimitaan yhdessä. Suomessa Olympiavalmennuskeskukset ovat loistava esimerkki tästä, mutta kyse ei ole lokaatioista, vaan halusta ja asenteesta kaikessa tekemisessä. Ei vain Suomen sisällä, vaan kansainvälisesti.
Heitän kysymyksen: Onko kukaan suomalaisurheilija tai valmentaja koskaan lähtenyt ulkomaiseen huippuvalmennusryhmään, joukkueeseen, yliopistoon tai liigaan ja todennut perille päästyään: Taso on kevyt ja helppo, osasin ja tiesin kaiken jo ennalta, eikä tamä antanut minulle mitään uutta? Entä onko joku ulkomaille lähteneistä tuonut havaintonsa ja oppinsa mukanaan koko suomalaisen urheilujärjestelmän käyttöön ja jos on, onko se otettu innolla ja oppimishaluisena vastaan? Vai olisiko meillä parannettavaa tässä?
Tiedon jakaminen kasvattaa kaikkia
Joku saattaa pelätä, että jos jakaa tietonsa, saattaa menettää osan kilpailuedustaa. Totuus on päinvastainen: jakaminen kasvattaa meitä kaikkia. Kun koko yhteisön osaamisen taso nousee, kaikki voittavat pitkällä aikavälillä.
Yksin voi päästä pitkälle, mutta yhdessä voi saavuttaa jotain, mitä ei yksin olisi osannut kuvitellakaan. Odotan jo sitä päivää, kun muualta maailmasta tullaan lentokoneellinen kerrallaan Suomeen kysymään: ”Miten te teitte tämän?” Ja me vastaamme: ”Koska teimme sen yhdessä.”
Petteri Kilpinen on Suomen Olympiakomitean puheenjohtaja. Hän ottaa blogeissaan kantaa liikunnan ja urheilun ajankohtaisiin aiheisiin.