Totuus urheilun voimasta: uskallus yrittää tietämättä lopputulosta
Freeski-laskija Anni Kärävä Pekingin talviolympialaisissa 2022. Kuva: Jesse Väänänen. Urheilun tärkein oppi ei ole nopeus, voima tai taito. Se on asenne. Se on se sisäinen päätös, joka pakottaa astumaan huippu-urheilun vaativalle polulle, vaikka ei tietäisi lopputulosta. Urheilija uskaltaa yrittää, vaikka epävarmuus kalvaisi mieltä. Tämä pieni ajatus sisältää suuren elämänfilosofian, jonka sisäistämisestä voi olla hyötyä meille kaikille.
Kuinka moni meistä jättää asioita tekemättä vain siksi, ettei voi tietää, miten ne päättyvät? Kuinka moni haaveilee, mutta ei koskaan toimi, koska pelkää epäonnistumista? Urheilija tietää, että lopputulos ei ole täysin omissa käsissä – kilpailijat, olosuhteet, sattumat vaikuttavat – mutta se ei estä yrittämästä. Tämän ajattelutavan voi valjastaa kaikkeen mitä teemme.
Mieti hetki elämää. Kuinka moni ihminen olisi jäänyt yksin, jos hän ei olisi uskaltanut lähestyä toista ihmistä torjunnan pelossa? Kuinka moni työpaikalla pidättelee potentiaaliaan, koska pelkää epäonnistuvansa? Kuinka moni katsoo vierestä, kun elämä tapahtuu muille, koska epäröi ottaa ensimmäisen askeleen?
Urheilussa ei odoteta varmuutta ennen kuin toimitaan. Ei ole takuuta voitosta, mutta se ei estä astumasta radalle, kentälle, ladulle tai tatamille. Sama pätee elämään. Et voi tietää, miten asiat menevät, mutta voit päättää yrittää. Ja juuri tässä piilee urheilun suurin lahja maailmalle: se opettaa meitä toimimaan, vaikka emme tietäisi lopputulosta. Se on tapa saavuttaa jotain mitä ei ole ennen saavutettu. Kasvua ja unelmia.
Suomalainen huippu-urheilu on käynyt aallon pohjassa, eikä suomalainen yhteiskuntakaan ole vahvimmillaan juuri nyt. Mutta ei ole mitään syytä, miksi emme voisi palata takaisin loiston päiviin, jos uskallamme yrittää pelottomasti ilman varmuutta lopputuloksesta.
Ehkä urheilussa meidän pitäisikin luopua ajatuksesta, että urheilun tärkeimmät mittarit olisivat mitaleja, maaleja tai minuutteja.
Ehkä se tärkein mittari onkin urheilun esimerkki, asenne, jolla uskallamme yrittää. Sillä jos kokonainen kansakunta uskaltaisi enemmän, niin mihin kaikkeen se pystyisikään?
Tätä asennetta tarvitsee suomalainen urheilu jatkossakin – uskallusta yrittää kaikkensa päästäkseen takaisin huipulle. Mutta tätä tarvitsee myös suomalainen yhteiskunta, poliittinen päätöksenteko, yritysten johto tai ihan tavallinen kansalainen – uskallusta yrittää kaikkensa tietämättä lopputulosta.
Joten kysymys kuuluu: mitä sinä jätät tekemättä vain siksi, ettet tiedä, miten se päättyy? Ja jos urheilija uskaltaa yrittää, mikset sinäkin? Sillä se on ainoa tie huipulle – ja kohti meidän kaikkien omia tavoitteitamme ja unelmiamme.
Petteri Kilpinen on Suomen Olympiakomitean puheenjohtaja. Hän ottaa blogeissaan kantaa liikunnan ja urheilun ajankohtaisiin aiheisiin.