Toivon, että 2030-luvulla me aikuiset olemme oppineet ottamaan lasten toiveet paremmin huomioon urheilussa
Lasten urheilun tilanne puhuttaa – niin urheiluympyröissä kuin toimiston kahvipöydissä. Se puhuttaa vanhempia, valmentajia, lajiliittoja ja päättäjiä. Miten saisimme lapset pysymään urheiluharrastuksissa pidempään, liikkumaan enemmän ja monipuolisemmin? Millä tavoin voisimme rakentaa yhä parempaa toimintaa, jossa lapset haluavat olla mukana?
Lasten urheilun uusi suunta -prosessia työstetään nyt 40 lajiliiton voimin. Prosessin tavoitteena on etsiä suuntaviivoja esimerkiksi lasten liikunnan määrän lisäämiseen, monipuolisuuteen, kilpailujärjestelmiin ja kustannuksiin.
On äärettömän hienoa, että teemme työtä yhdessä. Voimme saada jotain vaikuttavaa aikaan vain silloin, jos seisomme yhteisessä rintamassa. Aihe on vaikea ja valtava, tosin tyhjän saa pyytämättäkin.
Kuulemalla lapsia edistetään lasten oikeuksia urheilun saralla
Toimin itse kahden lajin valmennustehtävissä lasten harrastustoiminnassa. Uppouduttuani viimeisen vuoden aikana syvemmin lasten urheiluun, olen saanut itseni usein harjoituksissa kiinni siitä, että kuvittelen tietäväni, mitä lapset kaipaavat. Luulen tietäväni, mitkä harjoitteet ovat lapsille mieluisia, millaisista alkuverryttelyistä he pitävät ja mistä he OIKEASTI hyötyvät. Niinpä niin. Todellisuudessa vain lapset itse tietävät, mikä heitä eniten innostaa ja mikä saa heidät tulemaan toistuvasti harjoituksiin.
Kuulemalla lapsia edistämme lasten oikeuksien toteutumista urheilussa. Puhutaan simppeleistä asioista. Kohtaamalla lapset jokaisessa harjoituksessa ja kysymällä lapsilta harjoituksen jälkeisiä fiiliksiä, otetaan jo ensimmäisiä askeleita kohti lapsilähtöisempää tekemistä.
Lasten ajatusten kysely saanut myös itseni pysähtymään. Keskusteltuani lasten kanssa esiin on noussut aivan eri asioita kuin itse ajattelin. Havainto on konkretisoinut ilmiötä minulle erityisesti henkilökohtaisella tasolla: minun on aidosti kuunneltava lapsia paremmin.
Lapsille kaikista merkittävin on nykyhetki
Toivon, että 2030-luvulla lapset pysyvät toiminnassa mukana entistä innokkaimpina, entistä pidempään. Toivon, että me aikuiset olemme löytäneet uusia tapoja ottaa lasten toiveet ja tarpeet huomioon.
Me aikuiset tuppaamme usein asettamaan tavoitteita hamaan tulevaisuuteen ja unohdamme, että lapsille kaikista merkittävin on nykyhetki – ne asiat, mitä juuri tässä hetkessä tapahtuvat. Ei ole eilistä, ei huomista. Panostetaan niihin asioihin, joita juuri nyt tapahtuu.
Tämä tarkoittaa ajoittain myös urheilun tavoitevaatimusten sivuuttamista. Ja ei, älkää ymmärtäkö väärin. Tämä ei tarkoita kilpailun ja tavoitteellisen tekemisen hylkäämistä. Kilpailu on urheiluun sisäänkirjoitettua. Sen tulee kuitenkin lähteä lapsista.
Urheilulla on myös merkittävä vaikutus lapsen kasvatustyössä. Usein lapsi katsoo valmentajaa ylöspäin silmät suurina, kuuntelee ja havainnoi, mitä sanomme ja miten toimimme? Me valmentajat olemme näissäkin asioissa lapsille myös roolimalleja, kestäähän oma toimintamme myös tarkastelun!
Sen sijaan, että kehuisin toistuvasti yksittäistä lasta pelin jälkeen siitä, montako maalia hän tänään voittopelissä teki, kehun häntä vaikkapa sinnikkyydestä ja harjoitellun asian kehittymisestä. Lapsi on kuitenkin voinut ansaita kehunsa myös silloin, kun tulee turpaan ja pallo ei mene verkkoon.
Asettamalla lapset keskiöön rakennamme tekemisestä entistä mielekkäämpää, kasvatamme innostuksen liekkiä heidän silmissään sekä saamme heidät pysymään toiminnassa mukana pidempään.
Muutokseen tarvitaan meitä kaikkia. Yhdessä.
Tutustu Lasten urheilun uusi suunta -prosessiin
Lisää sisältöä tähän juttuun liittyvistä aiheista
Juha toimii Olympiakomitean huippu-urheiluvastaavana. Juhan vastuualueella ovat joukkuepelien yhteistyö ja verkostot sekä kaksoisura. Lisäksi hän vetää Lasten urheilun uusi suunta -prosessia.