Mitä suomalaisille tapahtuu?
Joka neljäs lapsi kymmenestä liikkuu terveytensä kannalta liian vähän. Varusmiesten kunto laskee. Uusin UKK tutkimus ennustaa vuodelle 2040 karua tilannetta viisikymppisten toimintakyvylle. Ikääntyvä väestö tarvitsee yhä enemmän sairaanhoitoa aina vaan nuorempana. Mitä ihmettä on tapahtumassa?
Uudessa työssäni olen havahtunut asiaan, josta aiemmissa työpaikoissani eri puolilla yhteiskuntaa ei ole puhuttu: liikkumattomuus on hiipinyt keskuuteemme ja nyt se uhkaa koko kansan toimintakykyä. Huomaan, että nopeasti alkaa syyllisten etsintä. Kuka on tehnyt mitäkin väärin ja miksi mitään ei ole tehty, vaikka tieto on ollut käsissämme jo vuosikymmeniä.
Tässä tilanteessa on jotain hyvin samankaltaista kuin ilmastonmuutoksen vastaisessa työssä. Vuosikymmeniä se hiipi tilastoihin ja pikku hiljaa yhä laajemman porukan tietoisuuteen, kunnes nykyisin ymmärrämme, että ihan jokaisen tulee tehdä asian eteen parhaansa ja kaikkien toimia tarvitaan. Jokainen organisaatio tekee vastuullisuustyötä ja osana sitä sitoutuu monenlaisiin ilmastotekoihin. Jokainen ihminen voi myös omilla valinnoillaan olla osa ratkaisua.
Liikkumattomuus haastaa meitä. Olemme sen edessä ymmällämme, koska se on niin moniulotteinen asia. Lohdullista ja samalla innostavaa on se, että tälle asialle me voimme jokainen omilla päätöksillämme tehdä paljon. Itse asiassa kaikkia tarvitaan asian ratkaisemiseksi. Näin vaalien alla tärkein asia olisi, että tuleva hallitus herää asiaan, ottaa suomalaisten toimintakyvyn osaksi hallitusohjelmaa, asettaa tavoitteita ja seuraa niiden toteutumista isossa kuvassa.
Jokaisen organisaation johtaja voi omilla ja yhteisön yhteisillä päätöksillä tuoda oman osansa ratkaisuun – vaikkapa näyttämällä esimerkkiä ja kutsumalla kaverit liikkumaan. Jokainen valinta liikkua ja edistää liikkumista on tärkeä osa ratkaisua. Työmarkkinaosapuolten on hyvä pysähtyä toimintakyvyn äärelle ja etsiä yhteisiä ratkaisuita. Koulujärjestelmää olisi syytä katsoa liikkumattomuuden silmälasien läpi ja pohtia, mitä voisimme tehdä toisin? Liikunnan ja harrastusten siirtäminen illoista koulupäivän jatkeeksi olisi tälle maalle todella tarpeen. Entäpä neuvolat, ohjeistammeko tuoreet vanhemmat liikkumaan vauvan kanssa? Myös me liikunta- ja urheiluyhteisössä olemme tilanteessa, että meidän on katsottava omaa toimintaa kriittisesti ja oltava valmiita uudistumaan ja tuomaan ratkaisuja yhteiskunnan hyväksi. Ratkaisuja löytyy, kun niitä päätetään etsiä ja laittaa toimeen. Avaimet meillä jo on käsissä!
Lisää sisältöä tähän juttuun liittyvistä aiheista
Kirjoittaja Taina Susiluoto
Olympiakomitean toimitusjohtaja Taina pureutuu blogeissaan laaja-alaisesti liikunta- ja urheiluyhteisöä koskettaviin teemoihin – oli kyse sitten poliittisesta päätöksenteosta, huippu-urheilusta, seuratoiminnasta tai suomalaisten liikuntatottumuksista.