Syksyn myötä monissa perheissä on jälleen pohdittu urheiluseurojen tarjoamia harrastusmahdollisuuksia, jatkuuko harrastus tutussa seurassa vai olisiko aika kokeilla jotain uutta. Mielessä pyörii myös pohdintaa, miksi pysyä saman lajin ja saman seuran toiminnassa, ja toisaalta miksi valita jotain muuta.
Tänä syksynä olen itsekin uuden äärellä, aloittaessani uudessa työtehtävässä Olympiakomitean seuratoiminnan asiantuntijana. Olen iloinen päästessäni jatkamaan työtä seuratoiminnan kehittämisen parissa, mutta nyt entistä laajemmassa mittakaavassa ja aiempaa monipuolisemmista näkökulmista. Itselleni uuden alku on tuntunut hyvältä ja sopivasti jännittävältä – oikealta valinnalta.
Työpöydälläni on tällä hetkellä muun muassa Tähtiseura-laatuohjelma, jossa yhdessä lajilittojen ja liikunnan aluejärjestöjen kanssa kehitämme urheiluseuroja yhteisten laatutekijöiden avulla. Tässä seurakehittäjienverkostossa yhteisöllisyys koetaan keskeisenä voimavarana, josta sainkin sytykkeen pysähtyä pohtimaan seuratoiminnan merkitystä yhteisöjen luojana.
Urheiluseuroista elämänmittaisia muistoja ja yhteisöjä
Mitä yhteisöt sitten ovat? Yhteisöllä tarkoitetaan joukkoa ihmisiä, joilla on yhteiset arvot, tavoitteet ja mielenkiinnon kohteet, ja jotka tuntevat yhteenkuuluvuutta. Suomalainen urheiluseuratoiminta muodostaa laajan yhteisön, ja toisaalta jokainen seura oman yhteisönsä. Yhteenkuuluvuuden tunne on perustarpeemme, ja se vahvistuu, kun voimme kehittää itseämme ja vaikuttaa ympäristöön. Mielestäni hyvin järjestetty urheiluseuratoiminta tukee näitä perustarpeitamme – autonomiaa, pätevyyttä ja yhteenkuuluvuutta.
Opiskeluaikoinani muuttaessani uudelle paikkakunnalle urheiluseuratoiminta tarjosi minulle mahdollisuuden löytää uusia ystäviä, tulla osaksi paikallista yhteisöä ja kokea yhteenkuuluvuutta. Kyseinen kokemukseni on auttanut minua näkemään seurojen mahdollisuuksia ja merkityksiä yksilötasolla, ja tämän myötä haluan lisätä ymmärrystä seurojen merkityksestä yhteisöissä.
Työssäni koen tärkeänä saada ihmiset tarkastelemaan seuratoimintaan erilaisista näkökulmista, ja siksi toivoisin, että pysähtyisit nyt hetkeksi pohtimaan, millaisen yhteisön urheiluseuratoiminta on sinulle avannut? Miten tuota yhteisöä voisi kehittää, jotta uusien perheiden ja lasten olisi helpompi tulla siihen mukaan?
Seuratoimintaa lasten ja nuorten silmin
Starttasimme syyskuun alussa kollegani Juha Stenin ja lajiliittojen kanssa Lasten urheilun uusi suunta -työn, jossa pysähdymme loppuvuoden aikana pohtimaan lasten urheilun arvopohjaa, liikunnan määrää, monilajisuutta ja monipuolisuutta.
Tässä työssä lajiliitot pääsevät verkostoitumaan, jakamaan ajatuksiaan ja keskustelemaan tärkeistä teemoista yhdessä sekä tekemään kehittämistyötä. Edellisen tapaamisen jälkeen havahduin pohtimaan, että me aikuiset vaikutamme siihen, millaisena lapset ja nuoret kokevat seuratoiminnan ja liikunnan yleensä. Osallistammeko ja kuuntelemmeko me heitä heille sopivalla tavalla, herkällä korvalla ja mahdollistammeko me heille yhteenkuuluvuuden tunteen?
Nyt on ehkä oivallinen hetki pysähtyä pohtimaan seuratoimintaa lasten ja nuorten silmin, millaisessa ympäristössä he kasvavat, millaisista asioista he saavat myönteisiä tunteita ja mitkä asiat vahvistavat yhteenkuuluvuuden tunnetta.
Pohdinnassa pääsee alkuun esimerkiksi hyödyntämällä meidän Tähtiseuraohjelman työkalupakissa tarjolla olevia valmiita palautekyselypohjia.
Pohdinnassa pääsee alkuun esimerkiksi hyödyntämällä meidän Tähtiseuraohjelman työkalupakissa tarjolla olevia valmiita palautekyselypohjia, joiden avulla pienetkin lapset pääsevät kertomaan kokemuksiaan ja tuntemuksiaan esimerkiksi syksyn harjoituksista, jotta kevätpuoliskolla toimintaa voidaan kehittää palautteiden mukaan.
Palautteissa ilmeneviä seikkoja voivat olla muun muassa kommentit parhaista hetkistä, toiveet erilaisista leikeistä, peleistä ja kisailuista, mielipiteet ryhmähengestä ja yleisestä ilmapiiristä. Nämä kaikki tuovat tärkeää tietoa siitä, millaisena palautteen antajat kokevat toiminnan. Millaisia asioita kannattaa vahvistaa ja toisaalta onko jotain, mitä voisi kehittää paremmaksi.
Ja hei, näin syksyisin on hyvä muistaa: kun mukaan tulee uusia juttuja, niin yleensä jotain tuttuakin säilyy. Itselleni työt ovat tuonee tänä syksynä paljon uusia juttuja, mutta jo 7-vuotiaana aloitettu rakas tanssiharrastus kulkee arjessa mukana; tänä vuonna taaperotanssin rytmein ilahduttaen ja maadoittaen jokaista viikkoa!
Lisää sisältöä tähän juttuun liittyvistä aiheista
Seuratoiminnan asiantuntijana työskentelevä Sandra ratkoo arjessa seuratoiminnan asioita. Blogeissaan Sandra raottaa ovea seuratoiminnan maailmaan.
Sandra Sirén
seuratoiminnan asiantuntija
045 1429315