Kuulun niihin ihmisiin, jotka eivät jätä äänestämättä. Joskus ennakkoäänestän, mutta erityisesti pidän sunnuntaiäänestyksistä lähikoululla. Juodaan kahvit äänestyksen kunniaksi ja tuetaan buffan järjestäneitä luokkaretkeläisiä. Jutellaan tuttujen kanssa ja lahjoitetaan hyväntekeväisyyskohteeseen. Osoitetaan arvo niille, jotka tekevät vapaaehtoistyötä demokratian eteen erilaisissa vaalitehtävissä.  

Äänestäminen on minulle tapa osallistua, mutta myös tapa olla osa yhteisöä.  

Tänä vuonna äänestän liikunnan puolesta  

Miltä pohjalta sitten teen tänä vuonna äänestyspäätöksen? Olen päättänyt valita ehdokkaani urheiluyhteisön Liikuntaehdokas-kampanjaan ilmoittautuneista. Kaiken kaikkiaan saimme 1 410 liikuntaehdokasta liikkeelle ympäri Suomen. Omalla alueellani on 115 liikuntaehdokasta – ja heitä löytyy kaikista eduskuntapuolueista.  

Itselleni merkityksellinen asia on lasten liikkumisen ilon edistäminen ja se, ettei kukaan lapsi jäisi yksin ilman kavereita ja harrastuksia. Kuntavaaleissa äänestän erityisesti koulujen ja urheiluseurojen yhteistyön puolesta.  

Tyhjät iltapäivät tarvitsevat liikettä  

Olemme tehneet lajien ja Olympiakomitean kesken yhteistyötä kahden vuoden ajan edistääksemme lasten urheilun uutta suuntaa. Yksi tärkeä havainto on ollut: iltapäivisin lapsille ja nuorille jää paljon tyhjää ja yksinäistä aikaa. Sinne pitäisi lisätä liikettä – erityisesti kuntien, koulujen ja seurojen välisellä yhteistyöllä.  

Nyt on aika viedä Lasten urheilun uusi suunta osaksi arkea.  

Kunta on avainasemassa  

Kuntapäättäjillä on merkitystä siihen, millaiseksi koulujen ja seurojen arjen yhteistyö rakentuu. Kunnilla on monia keinoja edistää lasten liikuntaa:  

• Onko seuroilla mahdollisuus tulla mukaan järjestämään iltapäivätoimintaa?  
• Kuullaanko ja kuunnellaanko seurojen tarpeita?  
• Miten liikuntatiloja annetaan käyttöön – ja millä hinnalla?  
• Rakennetaanko kouluille liikunnallisia pihoja?  
• Edistääkö koulupäivän arki lasten liikkumista?  
• Tuetaanko urheiluseuroja taloudellisesti?  
• Poistetaanko byrokratiaa ja madalletaanko harrastamisen hintaa?  

Lista hyvistä päätöksistä on pitkä. Eikä kyse ole vain hyvinvoinnista – myös taloudellisesti kyse on merkittävästä panostuksesta. Kunnat satsaavat liikuntaan ja urheiluun noin miljardin euron verran vuosittain. Yli 12-vuotiaiden kilpa- ja huippu-urheilua tuetaan kunnissa vuositasolla noin 300–450 miljoonalla eurolla.  

Tietoa ja tekoja päätösten tueksi  

Harrastusten tuominen koulupäivän yhteyteen madaltaa kynnystä lähteä mukaan – ja sillä tavoitetaan laajasti lapsia. Olympiakomitean SporttiDatan perusteella näen, että myös omassa vaalipiirissäni lasten urheiluharrastaminen polarisoituu. On alueita, joista hankitaan vain vähän lisenssejä ja osallistutaan tapahtumiin harvemmin. Liian varhain nuoret lopettavat liikuntaharrastamisen, sillä jo 11 ikävuoden jälkeen harrastajamäärät alkavat putoamaan.  

Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla kulttuurien moninaisuus tuo mukanaan kiinnostusta ja intoa uusiin lajeihin – tätä innostusta tulisi tukea ja vahvistaa.   

Äänestän lasten unelmien puolesta  

Minulle kuntavaalit ovat mahdollisuus tukea lasten unelmia kavereista, liikunnan ilosta ja urheilun riemusta. Voin äänestää sen puolesta, että liike, ilo ja osallisuus tavoittavat jokaisen lapsen – asuinpaikasta tai taustasta riippumatta.  

Jos nämä asiat ovat sinullekin tärkeitä, äänestä ehdokasta, joka:  

• tukee koulun ja seurojen yhteistyötä,  
• haluaa lisätä lasten mahdollisuuksia liikkua arjessa,  
• uskoo liikunnan voimaan osallisuuden ja hyvinvoinnin edistäjänä.  

Kuntavaaleissa tuen lasten unelmia kavereista, liikunnan ilosta ja urheilusta!