Olympiakomitean johdolla käynnistettiin alkuvuodesta selvitykset liikunta- ja urheiluyhteisön verkoston rakenteesta ja yhteisistä palveluista. Työtä tehdään kahdessa työryhmässä, joista toinen keskittyy verkostojohtamiseen ja rakenteisiin ja toinen yhteisiin palveluihin. Työryhmien lisäksi selvitystyöhön on koottu aineistoa urheiluyhteisön aiemmin tekemistä selvityksistä, entisten ja nykyisten urheiluyhteisön avainhenkilöiden tapaamisista sekä useammasta benchmark-maasta (Norja, Tanska, Ruotsi ja Hollanti).
Yhteisten palveluiden työryhmässä vastattiin helmikuun aikana kyselyyn, jossa selvitettiin melko yksityiskohtaisesti, mihin raha- ja henkilöresurssit tällä hetkellä käytetään. Kysely käsitteli sekä hallinnollisia tukifunktioita että organisaatioiden ydintoimintaa. Kyselyllä haluttiin kartoittaa myös sitä, mitkä ovat potentiaalisesti sellaisia palveluita, jotka organisaatiot näkevät mahdollisina toteuttaa yhdessä. Vastauksien perusteella työryhmien jäsenet kokevat, että heidän toiminnassaan on lopulta hyvin vähän sellaista, joka nähtiin pakollisena toteuttaa puhtaasti oman organisaation toimesta. Päinvastoin muun muassa seuratoiminnan kehittäminen, valmennusosaaminen ja koulutustoiminta nähtiin sellaisina, jotka voisivat hyötyä yli lajirajojen tehtävästä yhteistyöstä. Hallinnon osalta toiveet ja näkemykset yhteisestä tekemisestä olivat laajat.
Verkostojohtamisen mallia ja mahdollisia rakenneratkaisuja käsittelevässä ryhmässä selvitettiin kyselyllä liikunnan ja urheilun nykyverkostojen tilaa. Verkoston toimijoiden lisäksi kyselyllä kartoitettiin eri verkostojen vahvuuksia, heikkouksia, uhkia ja mahdollisuuksia. Vastausten perusteella verkostoja on todella paljon, niiden roolit, työnjako ja tehtävät ovat paikoin hyvinkin epäselvät eikä päällekkäiseltäkään työltä vältytä. Verkostojen mahdollisuuksina ja vahvuuksina nähdään niiden laajuus ja kattavuus sekä sitoutuminen yhteiseen työhön. Kevään aikana vastausten perusteella on tavoitteena saada kuvattua liikunnan verkostot yhteen kuvaan. Vastauksia tuli kymmeniä sivuja, joten kuvaaminen tulee olemaan vähintäänkin haasteellista, mutta kertoo myös siitä, että selkeyttämisen varaa on.
Kansainvälisen benchmark-työn perusteella ei urheilun organisoitumiseen ole yhtä ainoaa oikeaa mallia. Pohjoismaiset mallit eroavat osin melko paljonkin toisistaan. Yksi merkittävin ero verratessa Suomen järjestelmää muihin pohjoismaihin on muiden maiden vahva autonomia suhteessa rahoittajaan. Verrokkimaissa liikunnan ja urheilun keskusjärjestö jakaa muun muassa valtionavustukset jäsenjärjestöilleen. Keskusjärjestöllä on myös selkeä rooli valtakunnallisen liikunnan ja urheilun suunnan ja tavoitteiden näyttäjänä. Useammassa maassa on myös tehty rohkeita ratkaisuja, joilla pyritään vähentämään urheilun ja liikunnan hallintoon ja organisaatiorakenteisiin meneviä resursseja ja pyritty kohdentamaan niitä aidosti urheilua edistävään tarkoitukseen. Tästä esimerkkinä muun muassa Tanskassa perustettu pienten liittojen muodostama hallinnollinen organisaatio. Tulemme koostamaan eri maiden malleista yhteenvedon osaksi kevätkokoukselle esiteltävää aineistoa.
Käytyjen keskustelujen, työryhmätyöskentelyn, kyselyjen ja kansainvälisten benchmarkien perusteella rakensimme muutamia konkreettisia aihioita mahdollisiksi tulevaisuuden toimintamalleiksi, joita lähdimme helmikuun lopulla työstämään työryhmien kanssa. Näitä aihioita ovat muun muassa palvelukeskuksen perustaminen, pienten liittojen hallinnollisen organisaation rakentaminen, valtakunnallisen liikunnan governance-mallin roolittaminen ja kuvaaminen sekä aidosti liikunnan ja urheilun yhteisen äänen ja tavoitteen sanoittaminen. Aihioiden työstöä tullaan jatkamaan työryhmien lisäksi verkoston puheenjohtajien ja toiminnanjohtajien kanssa, jotka on kutsuttu keskustelutilaisuuteen 13.3.
Jo nyt on nähtävillä, että yhteisöllä on aito ja yhteinen halu viedä suomalaisen liikunnan ja urheilun rakenteita ja toimintamalleja eteenpäin ja vastata tämän ajan haasteisiin.
Teksti ja lisätietoja
Emilia Ottela
emilia.ottela@olympiakomitea.fi
044 366 9633